Melkoista kiirettä pitänyt tällä viikolla ja senpä takia en olekkaan tänne ehtinyt kuulumisiani päivitellä. Tiistaina (rv 20+2) oli siis kauan odotettu rakenne ultra. Edellisenä yönä ei juuri uni tullut joten aamulla jännityksen lisäksi riesana oli järjetön väsymys. Matka keskussairaalaan tuntui ikuisuudelta ja jännitys kasvoi mitä lähemmäksi päästiin. Minulla on tapana olla aina ajoissa joka paikassa ja välillä ehkä jopa liian ajoissa. Ilmoittauduin 45 minuuttia ennen varattua aikaani ja suunnistin äitipolille odottelemaan. Siinäpä se jännitys sitten alkoikin kasvaa oikein kunnolla. Vihdoin minut kutsuttiin sisään tutkimus huoneeseen ja pääsin pitkän odottelun jälkeen viimein näkemään pikkuiseni ruudulta. Olin ennen tutkimuksen aloittamista ilmoittanut että haluaisin mielelläni tietää vauvan sukupuolen. No siihenpä ei kauaa mennyt kun saatiin ultraääni laite mahan päälle ja sukupuoli näkyi aivan selkeästi heti. Itkuhan siinä sitten pääsi vaikka ihan vielä en uskaltanut huokaista helpotuksesta, olihan vielä selvitettävänä onko vauvalla kaikki hyvin. Ja olihan hänellä kaikki juuri niinkuin pitääkin. Painoa kertynyt 345g joka vastaa viikkoja 20+1 eli ihan oikean kokoisiakin siellä ollaan. Minulle jäi kaikin puolin todella positiivinen mieli tuon käynnin jälkeen ja nyt voinkin hyvillä mielin suunnistaa vaatekaupoille ostamaan tulokkaalle vaatteita kun sukupuolikin on nyt tiedossa. 

Aijemmin olen kertonut että oloni on ollu erittäin hyvä koko raskauden ajan. Nyt voinkin todeta että oloni on tällä hetkellä kuin olisin jäänyt katujyrän alle. Selkäkipuja on lähes päivittäin ja maha on "pinkeä" ja todella epämukavan tuntuinen melkein kokoajan. Maha on myös alkanut kasvaa aika kovaa vauhtia joten varmasti se on osallisena tähän epämukavaan tunteeseen. Verenpaineeni ovat olleet koko raskauden ajan todella alhaiset, mutta missään vaiheessa ei neuvolassa ole nähty sen olevan haitallista/huolestuttavaa. Se ei myöskään ole aiheuttanut mitään oireita. Nyt kuitenkin olen huomannut noin viikon ajan huimausta. Eräskin aamu odottelin bussia kun sitten ihan yllättäen tuli sellainen olo että taju lähtee jos en nyt istu alas (olin syönyt aamupalan ihan normaalisti). Päätin sitten soittaa neuvolaan ja sainkin varattua ns. ylimääräisen ajan jo huomiselle verenpaineiden ja hemoglobiinin mittausta varten. Nyt olen yrittänyt ottaa melko rauhallisesti, koska ihan tavalliset kotityötkin alkavat tuntua urheilusuorituksilta. 

Tähän loppuun voisin lisätä kuvan kasvavasta mahastani. Kuva on otettu 20+0

Sataa, sataa ja sataa. Tämmöinen sää saa minut jotenkin niin huonolle tuulelle. Tänä viikonloppuna on kuitenkin harmaasta säästä huolimatta ollut mukavasti tekemistä. Perjantaina oli ansaittu vapaa ja käytiinkin ystäväni kanssa pienellä ostos reissulla naapuri kaupungissa. Mukaan tarttui super suloinen nalle haalari pikkuiselle ja itselleni ensimmäiset mamma housut. Tosiaan maha on nyt kasvanut siihen kokoon että normaalit farkut eivät enää mahdu tai vaikka mahtuisivat niin ne puristavat vatsaa ja olo on epämukava. Äitiys housut ovat minusta aivan loistava keksintö. Mistään ei purista ja olo on ihanan kevyt kokoajan. 

Eilen sitten käytiin vanhempieni kanssa ulkona syömässä mikä on hyvin harvinaista meidän perheessä. Oli mukava viettää aikaa vanhempien seurassa kun välimatkan takia harvemmin on mahdollisuutta nähdä. Lenkilläkin oli tarkoitus käydä ystäväni kanssa mutta jostain syystä se sitten jäi tekemättä. Kahviteltiin kuitenkin ja oli mukava päästä pitkästä aikaa juttelemaan ja avautumaan kunnolla hyvälle ystävälleni. 

Tänään taidan suosiolla vain levätä ja ottaa rennosti. Sää ei houkuttele yhtään lähtemään ulkoilmaan ja sunnuntaisin ei muutenkaan koskaan tapahdu mitään mainitsemisen arvoista. Välillä tuntuu että kaikki muut ovat paljon enemmän innoissaan raskaudestani kuin minä. Luulen että se johtuu siitä että välillä olen hurjan väsynyt ja vaikka maha ei vielä kovin suuri olekkaan tuntuu se silti olevan välillä tiellä. Onneksi suurimman osan ajasta osaan nauttia olostani ja jo innokkaasti odotan pikkuisen syntymää. Vielä kaksi päivää jännitystä ja sitten vihdoin paljastuu pikkuisen sukupuoli. 

Elämäni ensimmäinen blogiteksti. Alku tuntuu aika vaikealta ja pää lyö ihan tyhjää, mutta luulempa että näin alkuun olisi hyvä kertoa vähän itsestäni ja siitä miksi kirjoitan tätä blogia. Olen siis 19-vuotias nuori nainen ja odotan esikoistani. Raskausviikkoja on kertynyt jo huimat 19+6 eli puoliväli alkaa olla käsillä. Olen jo raskauden alku metreiltä asti halunnut aloittaa blogin kirjoittamisen, mutta vasta nyt sain sen aikaiseksi. Tässä ensimmäisessä tekstissä ajattelin vähän kerrata kuinka raskaus on tähän mennessä sujunut.

Heinäkuussa raskaustestiin ilmestyi plussa lukuisten negatiivisten testien jälkeen. Iloinen yllätyshän se oli mutta silti alkuun meinasi iskeä pieni paniikki. Pahimmasta alku järkytyksestä toivuttuani osasin olla hurjan onnellinen ja innoissani tulevasta pikkuisesta. Nuoren ikäni takia pelkäsin aluksi ystävieni ja perheeni reaktiota, mutta onneksi uutinen on otettu niin ystäväpiirissäni kuin perheessäkin todella positiivisesti vastaan. Olen todella onnellinen että ympärilläni on paljon rakastavia ihmisiä jotka tarpeen tullen ovat valmiita auttamaan. 

Raskausviikolla 8 koitti ensimmäinen neuvola käynti. Jännitin neuvolaan menemistä todella paljon, koska enhän tosiaan tiennyt mitä odottaa tai millaista siellä tulisi olemaan. Ensimmäiset viikot olivat sujuneet loistavasti ja mikä parasta minulla ei ollut minkäänlaista pahoinvointia missään vaiheessa. Odotin jo kovasti ensimmäistä ultraa jotta pääsisin näkemään tulevan pikkuiseni.

Raskausviikolle 10 oli sovittu ensimmäinen ultra ja sepä vasta jännittävää olikin. Nyt näkisin ensimmäistä kertaa tulevan ihmisen alun olevan todella mahassani. Pienen pieni "möykkyhän" sieltä sitten paljastui ja kooltaan se vastasikin vasta viikkoa 8 joten laskettua aikaa muutettiin parilla viikolla eteenpäin. Näillä viikoilla huomasin olevani tavallista väsyneempi joka olikin sitten ainut varsinainen oire joka myös helpotti hyvin pian. 

Seuraavat viikot tuntuivat matelevan eteenpäin koska aloin jo odottaa kovasti mahan kasvamista ja pian lähestyvää niskapussi tutkimusta. Niskapussi tutkimus tehtiin muutettujen raskausviikkojen mukaan viikolla 11. Ultrassa kaikki oli hyvin ja nyt pikkuinen näytti jo pienoiskokoiselta vauvalta ja heilutteli käsiään innokkaasti ruudulla. Tuntui mahtavalta kuulla että hän kasvaa ja voi hyvin. 

Jossain vaiheessa niskapussi tutkimuksen jälkeen aloin välillä epäillä onko kaikki varmasti hyvin kun en vielä tuntenut pikkuisen hentoisia liikehdintöjä vatsassani. Kerran päädyin varaamaan lääkäriajan itselleni koska olin muutamana päivänä tuntenut outoa kipua alavatsalla. Ultralla varmistettiin että vauvalla oli kaikki oikein hyvin ja kipu johtui varmasti vain kohdun kasvamisesta. On jännittävää ja välillä myös hieman pelottavaa huomata kuinka suuri muutos kehossa tapahtuu raskauden myötä.

Neuvola käyntejä niskapussi tutkimuksen jälkeen on ollut kolme  ja kaikki on ollut minulla sekä vauvalla oikein hyvin. Verenpaineet ovat olleet koko raskausajan melko matalat, mutta viimeisimmällä neuvolakäynnillä nekin olivat vähän nousseet. Raskausviikolla 17 aloin tuntea hentoisia liikkeittä vaikka aluksi en tiennyt niiden olevan pikkuisen hentoja potkuja. Pikkuhiljaa liikeet ovat voimistuneet ja lisääntyneet ja enää niistä ei voi erehtyä. Varsinkin iltaisin nukkumaan mennessä on ihana tuntea hänen liikkuvan hurjasti masussani. Nyt eletäänkin jännittäviä aikoja sillä muutaman päivän päästä tiedossa olisi rakenneultra jossa selviää myös kauan odotettu pienokaisen sukupuoli. Itselläni on jo pidemmän aikaa ollut vahva tunne siitä että asukki olisi poika joten saa nähdä pitääkö tämä oudon varma tunne paikkaansa.

Eli lyhyesti sanottuna alku raskaus on sujunut kaikin puolin loistavasti ja toivotaan että myös toinen puoli raskaudesta sujuu ilman suurempia ongelmia. Maha on vasta lähiaikoina alkanut kasvaa niin että sen voi myös ulkopuolinen huomata ja hurjaa vauhtia se tuntuu myös kasvavan.