Elämäni ensimmäinen blogiteksti. Alku tuntuu aika vaikealta ja pää lyö ihan tyhjää, mutta luulempa että näin alkuun olisi hyvä kertoa vähän itsestäni ja siitä miksi kirjoitan tätä blogia. Olen siis 19-vuotias nuori nainen ja odotan esikoistani. Raskausviikkoja on kertynyt jo huimat 19+6 eli puoliväli alkaa olla käsillä. Olen jo raskauden alku metreiltä asti halunnut aloittaa blogin kirjoittamisen, mutta vasta nyt sain sen aikaiseksi. Tässä ensimmäisessä tekstissä ajattelin vähän kerrata kuinka raskaus on tähän mennessä sujunut.

Heinäkuussa raskaustestiin ilmestyi plussa lukuisten negatiivisten testien jälkeen. Iloinen yllätyshän se oli mutta silti alkuun meinasi iskeä pieni paniikki. Pahimmasta alku järkytyksestä toivuttuani osasin olla hurjan onnellinen ja innoissani tulevasta pikkuisesta. Nuoren ikäni takia pelkäsin aluksi ystävieni ja perheeni reaktiota, mutta onneksi uutinen on otettu niin ystäväpiirissäni kuin perheessäkin todella positiivisesti vastaan. Olen todella onnellinen että ympärilläni on paljon rakastavia ihmisiä jotka tarpeen tullen ovat valmiita auttamaan. 

Raskausviikolla 8 koitti ensimmäinen neuvola käynti. Jännitin neuvolaan menemistä todella paljon, koska enhän tosiaan tiennyt mitä odottaa tai millaista siellä tulisi olemaan. Ensimmäiset viikot olivat sujuneet loistavasti ja mikä parasta minulla ei ollut minkäänlaista pahoinvointia missään vaiheessa. Odotin jo kovasti ensimmäistä ultraa jotta pääsisin näkemään tulevan pikkuiseni.

Raskausviikolle 10 oli sovittu ensimmäinen ultra ja sepä vasta jännittävää olikin. Nyt näkisin ensimmäistä kertaa tulevan ihmisen alun olevan todella mahassani. Pienen pieni "möykkyhän" sieltä sitten paljastui ja kooltaan se vastasikin vasta viikkoa 8 joten laskettua aikaa muutettiin parilla viikolla eteenpäin. Näillä viikoilla huomasin olevani tavallista väsyneempi joka olikin sitten ainut varsinainen oire joka myös helpotti hyvin pian. 

Seuraavat viikot tuntuivat matelevan eteenpäin koska aloin jo odottaa kovasti mahan kasvamista ja pian lähestyvää niskapussi tutkimusta. Niskapussi tutkimus tehtiin muutettujen raskausviikkojen mukaan viikolla 11. Ultrassa kaikki oli hyvin ja nyt pikkuinen näytti jo pienoiskokoiselta vauvalta ja heilutteli käsiään innokkaasti ruudulla. Tuntui mahtavalta kuulla että hän kasvaa ja voi hyvin. 

Jossain vaiheessa niskapussi tutkimuksen jälkeen aloin välillä epäillä onko kaikki varmasti hyvin kun en vielä tuntenut pikkuisen hentoisia liikehdintöjä vatsassani. Kerran päädyin varaamaan lääkäriajan itselleni koska olin muutamana päivänä tuntenut outoa kipua alavatsalla. Ultralla varmistettiin että vauvalla oli kaikki oikein hyvin ja kipu johtui varmasti vain kohdun kasvamisesta. On jännittävää ja välillä myös hieman pelottavaa huomata kuinka suuri muutos kehossa tapahtuu raskauden myötä.

Neuvola käyntejä niskapussi tutkimuksen jälkeen on ollut kolme  ja kaikki on ollut minulla sekä vauvalla oikein hyvin. Verenpaineet ovat olleet koko raskausajan melko matalat, mutta viimeisimmällä neuvolakäynnillä nekin olivat vähän nousseet. Raskausviikolla 17 aloin tuntea hentoisia liikkeittä vaikka aluksi en tiennyt niiden olevan pikkuisen hentoja potkuja. Pikkuhiljaa liikeet ovat voimistuneet ja lisääntyneet ja enää niistä ei voi erehtyä. Varsinkin iltaisin nukkumaan mennessä on ihana tuntea hänen liikkuvan hurjasti masussani. Nyt eletäänkin jännittäviä aikoja sillä muutaman päivän päästä tiedossa olisi rakenneultra jossa selviää myös kauan odotettu pienokaisen sukupuoli. Itselläni on jo pidemmän aikaa ollut vahva tunne siitä että asukki olisi poika joten saa nähdä pitääkö tämä oudon varma tunne paikkaansa.

Eli lyhyesti sanottuna alku raskaus on sujunut kaikin puolin loistavasti ja toivotaan että myös toinen puoli raskaudesta sujuu ilman suurempia ongelmia. Maha on vasta lähiaikoina alkanut kasvaa niin että sen voi myös ulkopuolinen huomata ja hurjaa vauhtia se tuntuu myös kasvavan.