Melkoista kiirettä pitänyt tällä viikolla ja senpä takia en olekkaan tänne ehtinyt kuulumisiani päivitellä. Tiistaina (rv 20+2) oli siis kauan odotettu rakenne ultra. Edellisenä yönä ei juuri uni tullut joten aamulla jännityksen lisäksi riesana oli järjetön väsymys. Matka keskussairaalaan tuntui ikuisuudelta ja jännitys kasvoi mitä lähemmäksi päästiin. Minulla on tapana olla aina ajoissa joka paikassa ja välillä ehkä jopa liian ajoissa. Ilmoittauduin 45 minuuttia ennen varattua aikaani ja suunnistin äitipolille odottelemaan. Siinäpä se jännitys sitten alkoikin kasvaa oikein kunnolla. Vihdoin minut kutsuttiin sisään tutkimus huoneeseen ja pääsin pitkän odottelun jälkeen viimein näkemään pikkuiseni ruudulta. Olin ennen tutkimuksen aloittamista ilmoittanut että haluaisin mielelläni tietää vauvan sukupuolen. No siihenpä ei kauaa mennyt kun saatiin ultraääni laite mahan päälle ja sukupuoli näkyi aivan selkeästi heti. Itkuhan siinä sitten pääsi vaikka ihan vielä en uskaltanut huokaista helpotuksesta, olihan vielä selvitettävänä onko vauvalla kaikki hyvin. Ja olihan hänellä kaikki juuri niinkuin pitääkin. Painoa kertynyt 345g joka vastaa viikkoja 20+1 eli ihan oikean kokoisiakin siellä ollaan. Minulle jäi kaikin puolin todella positiivinen mieli tuon käynnin jälkeen ja nyt voinkin hyvillä mielin suunnistaa vaatekaupoille ostamaan tulokkaalle vaatteita kun sukupuolikin on nyt tiedossa. 

Aijemmin olen kertonut että oloni on ollu erittäin hyvä koko raskauden ajan. Nyt voinkin todeta että oloni on tällä hetkellä kuin olisin jäänyt katujyrän alle. Selkäkipuja on lähes päivittäin ja maha on "pinkeä" ja todella epämukavan tuntuinen melkein kokoajan. Maha on myös alkanut kasvaa aika kovaa vauhtia joten varmasti se on osallisena tähän epämukavaan tunteeseen. Verenpaineeni ovat olleet koko raskauden ajan todella alhaiset, mutta missään vaiheessa ei neuvolassa ole nähty sen olevan haitallista/huolestuttavaa. Se ei myöskään ole aiheuttanut mitään oireita. Nyt kuitenkin olen huomannut noin viikon ajan huimausta. Eräskin aamu odottelin bussia kun sitten ihan yllättäen tuli sellainen olo että taju lähtee jos en nyt istu alas (olin syönyt aamupalan ihan normaalisti). Päätin sitten soittaa neuvolaan ja sainkin varattua ns. ylimääräisen ajan jo huomiselle verenpaineiden ja hemoglobiinin mittausta varten. Nyt olen yrittänyt ottaa melko rauhallisesti, koska ihan tavalliset kotityötkin alkavat tuntua urheilusuorituksilta. 

Tähän loppuun voisin lisätä kuvan kasvavasta mahastani. Kuva on otettu 20+0